"Kyllä mä huomenna kirjoitan!"

Olen nyt kaksi viikkoa hokenut itselleni "huomenna kirjoitan, ihan tosi!" ja tässä se nyt näkyy, varautukaa pitkään postaukseen (taas). En edes muista kaikkea mistä on pitänyt kirjoittaa, mutta yritän nyt pitää nämä muutamat asiat edes ajallisesti järjestyksessä.

Ensimmäisenä on varmaan se meidän elämää eniten muuttava uutinen eli Hippin tuleva ura nimittäin pelastuskoira. Reilu 30 koiran joukosta valittiin 7 ja me päästin mukaan! No siis joo eihän se vielä mikään läpihuutojuttu ole koska pitää kokeet ja viranomaistarkastukset suorittaa ensin ja tietty ennen niitä treenata monenn monta tuntia, mutta ollaanpahan hiukan lähempänä unelmia.

Tokoa ollaan nyt naperon kanssa treenattu ahkerasti koska ilmat ovat vihdoin lämmenneet sen verran että kaljumaha raaskii mennä maahan eikä jäädy heti pystyyn. Käytiin myös taas brassiyhdistyksen treeneissä viikko takaperin Tuulissuolla, siellä kun on iso peili seinässä niin mukava treenata. Videolla on meidän toinen sessio hypyn parissa, huidon taas käsillä ihan turhia koska koira ei niitä käsimerkkejä tarvitse. Tokokurssi alkaa 10.4. (tai siis 3.4. mutta silloin on PEKOn teoria päällekkäin) ja toivotaan että siellä päästään harppauksin eteenpäin, nyt kun junnataan samassa tilanteessa koska mulla loppuu koulutustaidot.



Nyt viime perjantaina ei ollutkaan treenejä koska vieraileva kouluttaja tuli käymään hallilla, edellis perjantain treeneistä vähän heikot muistikuvat (treenipäiväkirja olis kova sana...), mutta radan sentään piirsin heti seuraavana päivänä niin sen tähän lätkäisen. Alille vaikeimmaksi osoittautui tuo keppien jyrkkä kulma, piti todella lähelle viedä ettei oikonut toiseen keppiväliin. Muuten meni kyllä ihan kiitettävän hyvin, 4-5-6 meinasi vähän kiire koska en millään muistanut olla juoksematta melkein putken suulle saakka. Hipin kanssa otettiin ekaa kertaa puomia, fiksusti osasi yhdistää minipuomilla tehdyt 2on2off-kontaktit tuohon normaalikokoiselle puomille. Ratana tehtiin Hipin kanssa pätkää Alin radasta eli esteinä oli 6-13 numerojärjestyksessä. Keinun vieressä oli pussi ja tehtiin hiukan erottelua niiden kanssa, hyvin sain ohjattua pussiin vaikka keinu jäikin meidän väliin.
Milla onnistui telomaan kinttunsa jossain, titenkin sen jalan mitä viimeksi hierojalla jo arasti. Onneksi kyseessä oli vain haava, tosin todella huonossa kohtaa koska iho kiristyi joka kerta kun tassun laski kohti maata joten jouduin paketoimaan haavan jotta haava pysyi kiinni ja ehti ruven tekemään. Ja oli muuten hiukan surkea eläin sohvalla koko illan, seuraavana aamuna ei tahtonut millään nousta eikä varannut yhtään painoa jalalle, iltaa kohden varasi jo painoa hiukan ja seuraavan päivänä oli kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Perjantai vietettiin Hipin kanssa reissaten bussilla ja kierrellen Turun keskustassa koska itselläni oli vapaapäivä koulusta. Ja pakko nyt myöntää että itse stressasin huomattavasti enemmän mitä Hippi, kuva otettu n. 10 minuuttia Hipin ihka ensimmäisen bussimatkan alettua. Matkustettiin yhteensä 6 bussimatkaa, 3 tapahtui pitkän matkan autoissa ja loput kolme ruuhkaistakin ruuhkaisemmissa kaupunkiliikenteen busseissa, kaikki matkat sujuivat erittäin hyvin vaikka jouduttiin välillä seisomaankin käytävällä. Käytiin myös Hansa-korttelissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää sekä kävelykadulla tutustumassa katusoittajiin. Ja koko sen ajan Hippi käyttäytyi kuin olisi asunut kaupungissa koko ikänsä! Ei ollut yhtään ainutta mörköä, ei puhistu turhia ja hihnassa käveltiin nätisti. Tulipa kaiken lisäksi muutamat super hienot pätkät seuruuta kun kävelykadulla tepasteltiin.

Vietettiin tämä päivä aika pitkälti ulkoillen, tosin ollaan nyt muutenkin lenkkeilty ja samoiltu metsässä paljon koska sää on ollut mitä oivallisin siihen. Aamulla päästin koirat vaan käymään pissalla pihalla koska oltiin lähdössä koirapuistoon kävellen. Olin sopinut treffit kaverin kanssa puistolle yhdeksitoista joten n. puolta tuntia ennen lähdettiin kipittelemään kohti puistoa.

Ihmisten ohittaminen sujuu jo oikeastaan aina Hipinkin kohdalta hiljaa, mutta koirat on edelleen kova paikka, etenkin jossain pihalla vapaana olevat. Matkalla ohitettiin yksi piha missä oli kaksi russelia huutamassa ja sehän ei ollut sitten yhtään kakaran mieleen, jopa Ali korotti hiukan ääntään. Jumitettiin siinä pihan vieressä niin kauan että sain omilta kierrokset alas ja palkattua siitä että niitä koiria voi katsoa, mutta silti pitää pään kiinni vaikka.

Puistossa viihdyttiin reilu tunti riekkumassa, meiltä on matkaa puistolle kuitenkin melkein kolme kilometria joten ei ihan piippuun saakka viitsi porukkaa juoksuttaa. Oli kyllä väsynyttä sakkia kun kotiin päästiin - tosin väsymys kesti vain vajaan tunnin. Voi jos sais vaan samanlaisen pikalaturin itteeni kuin noissa brasseissa on.