perjantai 15. toukokuuta 2015

Se tunne kun hommat sujuu. Melkein.

Noh, ihan ei sujunut, puhelin otti lopputilin juuri ennen raunioviikonloppua eli en saanut yhtään ainutta kuvaa reissulta. Mutta yleisesti ottaen reissu oli kyllä menestys. Hippi etsi koko viikonlopun vapaana ja on silti edelleen hengissä, ei edes yhtään naarmua tullut. Perjantaina saavuttiin perille ~20 aikoihin ja treenit oli jo pyörimässä, olin ihan varma että nyt lähtee lapasesta kun oli kuitenkin melkein kuusi tuntia ladannut akkujaan autossa. Nappasin siis valjaat ja liinan varmuudeksi taskuun, mutta pikkukoira päättikin yllättää ja käyttäytyä varsin asiallisesti. Varsin erilaiset rauniot oli verrattuna meidän kotiraunioihin, kasoja oli huomattavasti tiheämmin ja enemmän, erilaisia piiloja ja erityisesti kaivoja/tunneleita oli paljon. 
 
Perjantaina oli yhdet treenit, lauantaina ja sunnuntaina kahdet. Lauantain toisissa treeneissä Hippi oli todella väsynyt, eroahdistuu vieraassa paikassa joten jo pelkkä yksinjäämisen stressi väsytti paljon. Autossa malttoi sentään nukkua vaikkei oma auto ollutkaan, kaikki treenien odottelut se saikin viettää siellä. Päätelin tarkoituksella vähän kokeilla pientä koiraa ja sen sisua, vaikka olikin väsy niin laitoin silti neljä maalimiestä ja halusin kaikki ilmaisulla. Olinkin erittäin tyytyväinen kun ilman epäröintiä se jaksoi työstää kaikki maalimiehet ja selvällä kuuluvalla haukulla vielä ilmaista. Sunnuntain toiset treenit vedettiin hauskahauska treeninä eli suorapalkalla helppoja piiloja, jäi pikkukoirallekkin hyvä mieli viikonlopusta. Oli kyllä varsin hiljaista autossa koko kotimatkan, sen verran nousi pää että kurkkasi mitä tapahtuu kun kerran matkan aikana pysähdyttiin, muuten nukkui kuin tukki koko matkan.

Agility on meidän elämässä jäänyt kyllä niin pahasti jalkoihin että harmittaa ja kovasti. Treeniaika on perjantai-illalla 19.30-21 eli aina kun on ollut joko viikonlopun retkiä tai lauantaiaamulla aikainen herätys on treenit lähes poikkeuksessatta jääneet väliin. Alin kanssa tauko tuntuu oikeastaan aina olevan vaan hyvä juttu, se on täysillä mukana kun ei ole hetkeen päässyt touhuamaan ja sillä on asioiden suoritustapa jo sen verran hyvässä (lihas)muistissa ettei ne ihan heti unohdu. Hipille sen sijaan treenaminen 1-2 kertaa kuukaudessa on ihan tuskaan, se on sen verran uransa alkutaipaleella että kaipaa toistoa ja varmistusta tekemisiinsä. Meillä menee joka treenien alku siihen että kerrataan ja muistellaan vanhoja asioita, etenkin kepeiltä vaaditaan useampi toisto ennen kuin rytmi taas löytyy.

Viime perjantaina meidän rata näytti tältä, yleensä Ali on ollut kanssani ryhmässä treenamassa, mutta koska Hipin kanssa tarvitsen nyt huomattavasti enemmän neuvoja, pääsi se suorittamaan ensin valvovan silmän alla. Vitoselle saakka menikin ihan hyvin, kivasti sain takaaleikattua putkelle, irtosi hyvin. Mutta kepeille ei sitten tahtonut millään osua ensimmäiseen väliin, linja hypyltä vei suoraan toiseen väliin ja jouduin koiraa "tuuppaamaan" melko tökerösti että löysi oikealle linjalle. Keppien jälkeen piti pakkovalssilla kääntää putkelle ja muistaa sen jälkeen jatkaa vielä itsekkin oikeaan suuntaan. Toinen ongelmakohta oli 12-13-14 väli. Jos Hippi irtoaisi hypyille yhtään paremmin olisin saanut sen keinulta lähetettyä hypylle ja siitä putkeen, itse jääden putken väärälle puolelle ja tekemään takaleikkauksen puomille. Mutta kun ei irtoa. Matka keinulta hypylle/putkelle oli oikeasti pitkä, yritin ensin kääntään koiran hypyltä putkeen jääden itse niiden väliin seisomaan, mutta silloin ei ollut toivoakaan ehtiä puomille + blokkasin putken pään aika tehokkaasti. Seuraavana yrityksenä sitten räpellettiin pakkovalssia hypyn ja putken väliin. Itsehän olen todella kömpelö ja hidas joten kiire siinäkin tuli, mutta onnistui se sentään paremmin. 
 
Meillä on irtoamisen kanssa siis ollut ongelmia enemmän kuin tarpeeksi, treenataan tokoa niin paljon että tuo hakee todella herkästi katsekontaktia & palkkaa kädestä. Siksi olinkin erittäin ylpeä kuinka Hips irtosi 16 hypyltä todella kaukaa putkeen ja pääsi itse oikaisemaan huomattavasti, loppusuora päästiin lasettamaan sitten täysiä kun etupalkka oli odottamassa. Käytiin vielä treenien jälkeen tekemässä uusintakierros, siirsin loppu-/alkusuoran hypyt linjaan ja targetin kanssa treenattiin irtoamista. Hyvinhän se lähti kun namit oli odottamassa, vielä kun oppisi muutenkin irtoamaan niin olisi loistavaa.
 
Epiksissä käytiin Salossa kääntymässä (kirjaimellisesti), kisat ulkokentällä ja itse työskentelin koko päivän ilmoittaumisessa, kaikki voi sitten kuvitella kuinka hanskassa koira oli kun päivän aikana käyty vain yksi pieni lenkki ja ennen kentällä menoa hiukan tokoiltiin. Eilen käytiin TSAUlla Hipin kanssa, olin ilmoittanut sen avoimelle ja mölliradalle. Meni vähän mönkään koska avoin oli ennen möllejä eli sekoilut käytiin vetäisemässä avoimella radalla. HYLlyhän sieltä tuli, puomi veti pientä koiraa puoleensa ja hyllytti juoksemalla sinne ylimääräiset kolme kertaa radan aikana. Mölleissä rata oli helppo ja siihen sitten töppäsinkin, ohjasin huolimattomasti putkelle ja koira sukelsi väärään päähän. Putken jälkeen se sinkosi puomille, vaihteeksi. En tiedä mikä siellä puomilla veti koiraa, ihan hupsuna oli pieni eläin. Vauhtia riitti molemmilla radoilla, hauskaa ainakin riitti :D

Soveltuvuuskoe raunioille käytiin tuhtaamassa pois alta tiistaina (12.5.). Itse etsintä ei jännittänyt yhtään, tiedän että Hippi osaa ja siihen luotan, mutta se kaikki muu olikin yhtä tuskaa. Kokeeseen kuuluu siis etsinnän lisäksi sosiaalisuus ja hallittavuus sekä esteistä suoriutuminen (tunnelin läpi kulkeminen sekä muurin ylitys). Hallittavuudestakaan en ottanut mitään kovin suurta stressiä, siihen kuuluu vain lyhyt (50m) seuraamisosuus jonka aikana ammutaan  ja mikä sekin saa olla vapaata tepsuttelua kunhan koira on hallinnassa sekä 3 minuutin paikallamakuu. Mutta suurin paniikki oli se sosiaalisuus. Vieraiden (noh, yksi tuttu, neljä vierasta) koirien kanssa nökötettiin rivissä ja jokainen koira vuorollaan kulki ohi, kävi tuomaria moikkaamassa ja palasi takaisin riviin. 
 
Ollaan todella vähän päästy treenamaan tätä vieraiden koirien kanssa, siitä ei oikein ole hyötyä että ne samat tutut koiruudet napottaa siinä rivissä. Koe oli arkikoe ja koko päivän oli vettä satanut kuin esterin peestä, vaikka kävin koirat metsään vapauttamassa ei ne oikein innostuneet pimpuilemaan tuolla sateessa. Eli pölövirtaa riitti. Ja sehän purkautui sitten haukkuna. Oma jännitykseni pahensi asiaa varmasti moninkertaisesti, Hippi huusi naama punaisena eikä ottanut rauhoittuakseen. Ei se muille koirille rähissyt vaan paukutti tasaista länkytystä minulle. Noh, parempi se kuin että olisi muille rähissyt. Se on viimeksi syksyllä paukuttanut päätään tuohon malliin, pelkäsin että jatkaa sitä paikkiksessa, mutta ilmesesti pieni lenkki ja rauhoittuminen autossa auttoi ja seuraaminen & paikkis meni hyvin. Itse etsintä vei muistaakseni 1:50 (tai jotain sen suuntaista, alle kaksi minuuttia joka tapauksessa) ja koira työskenteli totisena omana itsenään, ilmaisten hyvin molemmat maalimiehet. Sovessahan maalimiehiä on piilossa kolme, joista kaksi täytyy löytää (ilmaisu ei pakollinen) ja häiriöinä laukaukset (seuraamisen aikana, etsintään lähdettäessä ja etsinnän aikana kerran jos aikaa kuluu niin kauan), lapiomies ("työmies") sekä melu ja savu.


Peruskokeet maastosta ja raunioilta olisi tarkoitus suorittaa elokuussa, olettaen ettei maastoetsinnän kanssa nyt ilmene jotain ongelmia kun jatketaan treenaamista pitkän talven jälkeen. Lauantai ja sunnuntai menee hakuleirillä, saatiin kouluttajaksi Katja Kontu (Tikkujuttu) eli sama ihminen kenen tokokurssilla ollaan käyty. Innolla odotan maastoon pääsyä, uskon että saadaan runsaasti hyviä koulutusvinkkejä tämän viikonlopun aikana.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Hengissä ollaan

Uskomatonta kuinka vaikeaa saada kohtaamaan sopiva aika ja inspiraatio kirjoittamiseen. On muuten 50. postaus tämä, hämmentävää.

Mitään kovin mieltä mullistavaa ei meille ole tapahtunut, ollaan hömpötelty, treenailtu ja oltu ihan kuten normaalistikkin.  

Agility on nyt jäänyt ikävän vähille, meidän treenivuoro kun on perjantaisin ja nyt oli monta perjantaita joko menoa taikka lauantaina niin aikaisin lähtö että oli pakko skipata treenit. Virallisissakaan ei olla päästy käymään, rahat olleet todella tiukalla koko kevään. Kukkaron nyörejä kiristellen ostin kisalisenssin kuitenkin itselleni ja ensikuussa olisi tarkoitus kiristää lisää startaten 23.5. TSAU:lla Hipin kanssa. Possu saa jäädä odottelemaan syksyä, sillä ei pakka oikein pysy kasassa vieraassa paikassa niin tällä rahatilanteella ei viitsi maksaa 15e perseilystä.




Pekoilut on menneet paremmin kuin hyvin! Hippi on ilmoitettu raunioille soveltuvuuskokeeseen 12.5. ja jahka päästään treenaamaan maastoon (ollaan talven aikana käyty kahdesti maastossa) niin maaston peruskoe on näille näkymin menossa. Ilmaisun kesto ja koiran hermot ylipäätänsä ovat kehittyneet huimasti, viimeksi treenattiin koko treenit raunioilla ilman liinaa ja paketti pysyi silti kasassa. Syksyllähän meillä raunioilla suurin ongelma oli ihan päätön juokseminen, Hippi sai hepuleita jonka aikana ei ollut nenä tai korvat auki eli maalimiehiä oli turha etsiä. Nyt on koko syksy, talvi ja kevät touhuttu raunioilla ja rakennuksissa, kytkettynä lähes poikkeuksetta etsinnät tehty. Liinan käyttö kuitenkin etenkin raunioilla on todella kömpelöä edelleen, vaikka siihen jo tottunut olenkin jaksaa se silti ärsyttää joka kerta kun on jossain pinkeänä. Treenikausi meillä päättyi nyt sunnuntaina ja viimeiset treenit menin asenteella "kirves kaivoon". Sovessa koira ei kuitenkaan voi olla kytkettynä ja mieluummin sen nyt treeneissä katsoo kaahottaako tai vaihtaako hajulta toisella. Tehtiin kokeenomainen treeni, tosin ilman ampumisia ja muita häiriöitä, mutta en usko niiden olevan Hipille ongelma. Soven aluehan on n. 50 x 50m eli pieni, piilot on avopiiloja eli koiralla esteetön pääsy maalimiehen luo. Sovessa ei koiralta vielä vaadita ilmaisua, mutta Hipiltä toimiva sellainen löytyy mikä helpottaa omaa työtäni huomattavasti kun ei tarvitse silmä kovana seurata koiran eleitä että koska se ukon löytää. Aikaa kokeen suorittamiseen on 10 minuuttia, kolmesta maalimiehestä kaksi pitää löytää, yksi virheilmaisu sallitaan. Ja joo, eipä meillä aika ainakaan muodostu ongelmaksi, se oli yksi tuhaus kun Hippi oli kaksi ukkoa löytänyt ja hienosti ilmaissut. Ennen koetta on pieni hallittavuusosuus (lyhyt seuraaminen & 3 minuutin paikkis), nämä jännittää enemmän kuin itse koe. Perjantaina ollaan lähdössä viikonlopuksi Lapuan raunioradalle, ihan älyttömän innoissani olen kun päästään vieraaseen paikkaan!


Näyttelyissä käytiin Millan kanssa Turussa pyörähtämässä, pikku rottanen pääsi kyllä yllättämään ihan huolella.
  
Turku KV 28.3. / Steffen Schock, Saksa
"5 years old. Excellent type. Correct type. Correct head, eyes and ears. Sizzor bite. Correct front, typical feet. Excelent breast depht. Excellent hair, correct tailset, too curly. Correct angulations. Correct movement, excellent character." 


AVO ERI1 SA PN2 SERT CACIB

Viimeistä sertiä mennään varmaan Turun Elonäyttelyyn jahtaamaan, katsotaan jos saisi Hipillekkin kasattua massaa sen verran päälle että senkin kanssa kehtaisi nauhojen sisäpuolelle mennä.

© Heidi Eklund

Vieraitakin meillä oli Turun näyttelyn aikana, vasemmalta: Rico (Siirihiiren Rob), Ali, Milla, Kirppu (Siili-Sofian Loviisa Niskavuori), Hippi ja Echo (Siirihiiren Blue Fox). Kirppu oli meillä hoidossa laumakaverin toipuessa kastraatiossa kotona, Rico tuli näyttelyihin ja Echo sitten Ricon seuralaisena. Vaikka kolme pallikasta nuorta urosta saman katon alla olikin, selvittiin ehjin nahoin viikonlopusta.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Hei me treenataan!

Olen tässä nyt parisen viikkoa pantannut kirjoittamista kun tuntuu ettei mitään ihmeellistä asiaa ole, mutta nyt kirjoittaessa tuntuu että juttu vaan venyy ja venyy. Joten pahoittelut pitkähköstä postauksesta, yritän sentään kirjoittaa asiat tapahtuneessa järjestyksessä.

Molempien poikien kisaura tosiaan on alkamassa nyt 15.2. kotikisoissa eli ATT:llä, Hipin kepit on edenneet ihan huimaa vauhtia ja ne on tällä hetkellä oikeastaan paremmat kuin Alilla. Treeneissä ollaan käyty edelleen sen kerta viikkoon, Alin kanssa pidetään varmaan reilu viikon tauko ennen kisoja, sille kun tekee hyvää vähän mietiskellä asioita. 14.2. on SWAT-cupin viimeinen osio, Alin kanssa ei sinnekkään siis olla menossa, mutta Hipin kanssa mennään kokeilemaan avointa. Nyt on pari viikkoa menty Alin kanssa ihan huippuvireessä, nuuskutteluut jääneet minimiin ja on oikeasti ollut ilo treenata!

24.1. treenien rata
24.1. näytti rata tuolta, alkuun heti kiva jarrutus kepeille jonka jälkeen kolmen esteen sarja jolla piti suorittaa ohjaajan osalta suoraan juoksemista. Tehtävä osoittautui erittäin vaikeaksi, varsinkin Ali on niin herkkä ohjattava että väistää heti jos juoksen liikaa päälle. Tahkottiin 3-5 sarjaa oikeasti ihan huolella ja Ali veti ihan överit kun palkkasin lelulla jotta sain sen irtoamaan 5 esteen taakse. Loppujen lopuksi saatiin kuin saatiinkin sujumaan, ihan jopa melkein mallikkaasti! Loppurata sujuikin sitten enemmän kuin hyvin, etenkin 8-12 väliin olin todella tyytyväinen, sain sujuvan ohjauksen kun juoksin puomin ja putkien välistä eikä tullut edes kiire ehtiä keinulle.

Hipin kanssa aloitettiin rata vasta 3 esteeltä, keppejä treenattiin erikseen niin kokenut niitä tarpeen tuohon radalle. 3-5 oli kyllä huomattavasti helpompi kakaran kanssa, se ei juurikaan välitä vaikka räpellän ja sählään taikka näytä siltä että jyrään yli, kiltisti suoritetaan kaikki mitä käsketään. Harmittaa kun en saanut meidän rataa videolle, tuli meinaan niiiiiiiiin hienot kontaktit puomille että huhhuh. Ampui muurilta ihan täysiä puomille ja olin varma että läpijuoksuksi menee, mutta ei, sinne jysähti ja jäi ihmettelemään kun mulla taas tapani mukaan kesti hetkonen kipittää perässä. Ja monta kertaa tehtiin vielä että ei edes ollut mikään hetkellinen valaistuminen. Alla vielä videoituna kepit treenien lopulta, koirasta huomaa jo väsymyksen. Tuota miniun jäljessä kävelemistä ei oikein vielä kestä, edistämisestä ei välitä. Toinen suunta myös selvästi vaikeampi.


Uudet työvalot asennettuna
Peko-treeneissäkin ollaan ahkeraan nyt käyty, tosin nyt tulee luultavasti 6 viikon tauko ilmaisutreeneistä kun aloitan työharjoittelun Faunattaressa ja työaika loppuu vasta aikaisintaan 18. Ilmaisun kanssa on nyt tahkottu eri asentoisia maalimiehiä, kahtena viime kertana seisoa. Edellisviikon ilmaisutreenit pidettiin normaalin parkkiksen/pihan sijaan metsässä ja Hippihän veti "hieman" kierroksille kun luuli pääsevänsä hakuilemaan. Eli toisin sanoen ei ehkä se paras kerta alkaa treenata niitä seisovia ukkoja. Hyppimiseksihän se meni, ei kyllä onneksi haukkunut ja hyppinyt vaan hypähti ensin muutamaan otteeseen ja sen jälkeen alkoi ilmaisemaan. Jäi kuitenkin hieman kaihertamaan tuo hyppiminen, ihan sen vuoksi että tulee kuitenkin niin vauhdilla mm luokse että tuollainen lähes 13kg jysähtää melko mukavasti.

Nyt viime tiistaina sitten jatkettiin ihan kentällä seisovien ukkojen kanssa, tosin aloitettiin kumartuneista kun niitä kohden Hippi ei sentään hypi. Saatinkin kyllä erittäin hyviä suorituksia, ilman hyppimistä ja sähellystä. Seuraavaksi aletaan varmaan vähän liikuttelemaan ukkoja kenttätreeneissä, huomenna voisi kokeilla vähän umpipiilon ilmaisua. Alla vielä videokooste viime tiistain ilmaisutreeneistä:



Tuollasta rataa sitten eilen väännettiin. Mulla oli jostain syystä todellisia vaikeuksia muistaa rataa alussa, 3/9 esteellä olin jatkuvasti väärällä puolella. Rata itsessään sujui kyllä yllättävän hyvin molempien kanssa kunhan sen vaan muistin.

Alin rataan olin muuten erittäin tyytyväinen (jopa 12 sylkkäri sujui todella hienosti!), mutta kepeille se ei osaa vieläkään kunnolla hakeutua. Yritettiin auttaa sitä asettamalla targetti ensimmäiseen keppiväliin, mutta eihän radan tekemisestä tullut mitään :D Tyydyin siis vaan hidastamaan koiraa rajusti pituuden jälkeen jotta saatiin keppien lähestyminen edes joten kuten sujumaan.

Hipin kanssa otettiin ensin kepit pari kertaa ihan yksittäisenä ja pakko oli taas todeta että kyllä sitä oppimista tapahtuu levon aikana. Ihan huippu vireessä ja haki todella hyvin kepit itsekkin. Ja pakko sanoa kun oltiin rata suoritettu ensimmäisen kerran että harmitti ihan älyttömästi kun ei saatu videolle. 11 takaaleikkaus ja 12 sylkkäri vähän takeltelivat kun Hippi ei juurikaan irtoa ja sylkkäri taidettiin tehdä ensimmäistä kertaa. Mutta tuo loppusuora! Hipillähän on siis kepit tällä hetkellä huomattavasti Alin keppejä paremmassa kunnossa ja olin todella hämmentynyt kuinka kaukaa se selvästi lukitsi kepit ja lähti itsenäisesti suorittamaan. Tuli kyllä oikeasti sellainen "ei vitsi, nyt me ollaan kyllä valmiita kisoihin"-fiilis molempien poikien kanssa, vieläkin hymyilyttää kun tätä tekstiä kirjoitan. Ja taas pieni videon pätkä, kuvattu vielä ihan treenien lopuksi niin hiukan väsynyttä menoa niin ohjaajalla kuin koiralla.


lauantai 10. tammikuuta 2015

Onnellinen omistaja

© Miia Vainio-Haapala
Treenaminen ♥ Mikään ei voita sitä hetkeä kun koira silmät kiiltäen, suu leveässä hymyssä häntä heiluen katsoo sinua silmiin onnistuneiden treenien jälkeen. Vaikka nämä ötöt välillä aiheuttaakin harmaita hiuksia niin en silti päivääkän pois vaihtaisi, huonoistakin treeneistä oppii aina jotain.

Vihdoin ollaan taas päästy treenirytmiin kiinni, tuo oikealla oleva kuva on tiistain ilmaisutreeneistä. Videotakin piti olla, mutta kauniisti se kamera koko treenin ajan lämmitti taskussa. Jostain syystä koko porukka nauroi Hipin haalari + töppöset yhdistelmälle, avaruuskoiraksi kutsuivat :D

Otettiin sunnuntain rakennustreeneissä vähän uutta lähestymistä varsinaiseen löytötilanteeseen, maalimiehellä oli käsinami jonka koira sai heti löydettyään ja tämän jälkeen piti vielä ilmaista saadakseen loput purkista. Hipillä on siis toisinaan ilmennyt kuumuessa haukkumista etsintätilanteessa ja pyrittiin nyt poistamaan sen mahdollisuus "pakottamalla" koira maalimiehelle saakka eikä vain ilmaisemaan vaikka haju olisi vahvana. Hyvin se kyllä toimikin. Jätkällä pysyi pakka hämmentävän hyvin kasassa vaikka vuoroa odotellessa se huusi pää punaisena (kaikuu muuten melko hyvin tuollaisessa kolkossa tyhjässä tehtaassa), mutta heti kun lähdettiin liikenteeseen se rauhoittui. Ei edes painellut suoraa päätä niin pitkälle kuin pääsi vaan oli nenä auki heti alussa ja jaksoi todella hyvin tarkentaa. Hippihän etsii tosiaan liinassa rakennuksilla ja raunioilla ihan turvallisuussyistä, se on todella rohkea, ketterä ja peloton että pelkään sen loukkaavan itsensä. Tuli kyllä niin hyvä fiilis noista treeneistä, viimeiseksi kun oltiin kuukausi takaperin treenaamassa ja tuo tuntui siinä välissä oppineen vaikka mitä!

Tänään päästiin vuoden 2015 ensimmäisiin agitreeneihin, molemmat pojat mukana. Alin kanssa oli taas sellaiset treenit että ihan tosissani kyseenalaistin tuleeko tästä koskaan kisakoiraa. Korvat oli kiinni ja nenä auki, vaikka hyviäkin pätkiä saatiin ja etenkin kepit ja keinu sujui tänään, oli silti melkoinen tatti otsassa joinakin hetkinä. Valsseja väännettiin vähän joka väliin tai ainakin yritys oli kova, mutta meni kyllä omaltakin osalta niin räpeltämiseksi Alin nuuskuttelujen takia että fiilis ei kyllä mikään erikoisen hyvä ollut.

Hipin kanssa onneksi meni paremmin. Ensinnäkin sen paikkis on nykyään ihan huippu luokkaa! Se kestää todella kovaa häiriötä ja minun poistumista näkökentästä, ainoa mikä vaatii vielä treenaamista on se jos menen toista koiraa silittämään. Paikoillaan se silloinkin pysyy, mutta ei kyllä hiljaa.

Varsinainen agiliitäminen oli meillä tänään melko vähissä, pari kertaa tehtiin rata yhtenä pötkönä läpi ja muutamaa kohtaa hiottiin vielä erikseen ja kokeilin eri ohjauksia, mutta eniten panostettiin keppeihin. Tänään tapahtui Se, nimittäin Hippi tajusi kepit. Verkot on todella kömpelöt ja suuritöiset laittaa ja kokeilin hieman kepillä jäätä laittamalla pelkät ohjurit. Varmistelin ensin huolella ja laitoin molempiin päihin tuplat ja jokaiseen väliin ohjurin, viimeksi Hippi tuli niiden yli ja ympäri niin että muovit vaan paukkui. Tällä kertaa oli aivan toinen ääni kellossa, ei edes yrittänyt vilahtaa yli, ali tai välistä vaikka poistelinkin ohjureita. Videolla näkyy pari pätkää, ohjureita puuttuu tuossa kohtaa kaksi, mutta loppu ajasta tehtiin pari kertaa täysin ilman ohjureita! Suurin ongelma on varmaan tuon pienen perfektionistin päässä, se kehittää aivan järjettömät kierrokset suuttumalla itselleen kun lihaksisto/tasapaino ja tekniikka ei ole vielä kunnossa hänen mielestään riittävään nopeaan suoritukseen. Ja tuosta mun käden kanssa vispomisesta ei kannata välittää, ärsyttävä jäänne ajalta kun Alille opetin keppejä ihan nenästä vetämällä :D

Katsotaan miten tämä tästä nyt sutjaantuu, mutta näillä näkymin pojat aloittaa kisauransa yhdessä 15.2. kotikisoissa :)