Se tunne kun hommat sujuu. Melkein.

Noh, ihan ei sujunut, puhelin otti lopputilin juuri ennen raunioviikonloppua eli en saanut yhtään ainutta kuvaa reissulta. Mutta yleisesti ottaen reissu oli kyllä menestys. Hippi etsi koko viikonlopun vapaana ja on silti edelleen hengissä, ei edes yhtään naarmua tullut. Perjantaina saavuttiin perille ~20 aikoihin ja treenit oli jo pyörimässä, olin ihan varma että nyt lähtee lapasesta kun oli kuitenkin melkein kuusi tuntia ladannut akkujaan autossa. Nappasin siis valjaat ja liinan varmuudeksi taskuun, mutta pikkukoira päättikin yllättää ja käyttäytyä varsin asiallisesti. Varsin erilaiset rauniot oli verrattuna meidän kotiraunioihin, kasoja oli huomattavasti tiheämmin ja enemmän, erilaisia piiloja ja erityisesti kaivoja/tunneleita oli paljon.    Perjantaina oli yhdet treenit, lauantaina ja sunnuntaina kahdet. Lauantain toisissa treeneissä Hippi oli todella väsynyt, eroahdistuu vieraassa paikassa joten jo pelkkä yksinjäämisen stressi väsytti paljon. Autossa malttoi sentään nukkua vaikkei oma auto ollutkaan, kaikki treenien odottelut se saikin viettää siellä. Päätelin tarkoituksella vähän kokeilla pientä koiraa ja sen sisua, vaikka olikin väsy niin laitoin silti neljä maalimiestä ja halusin kaikki ilmaisulla. Olinkin erittäin tyytyväinen kun ilman epäröintiä se jaksoi työstää kaikki maalimiehet ja selvällä kuuluvalla haukulla vielä ilmaista. Sunnuntain toiset treenit vedettiin hauskahauska treeninä eli suorapalkalla helppoja piiloja, jäi pikkukoirallekkin hyvä mieli viikonlopusta. Oli kyllä varsin hiljaista autossa koko kotimatkan, sen verran nousi pää että kurkkasi mitä tapahtuu kun kerran matkan aikana pysähdyttiin, muuten nukkui kuin tukki koko matkan.

Agility on meidän elämässä jäänyt kyllä niin pahasti jalkoihin että harmittaa ja kovasti. Treeniaika on perjantai-illalla 19.30-21 eli aina kun on ollut joko viikonlopun retkiä tai lauantaiaamulla aikainen herätys on treenit lähes poikkeuksessatta jääneet väliin. Alin kanssa tauko tuntuu oikeastaan aina olevan vaan hyvä juttu, se on täysillä mukana kun ei ole hetkeen päässyt touhuamaan ja sillä on asioiden suoritustapa jo sen verran hyvässä (lihas)muistissa ettei ne ihan heti unohdu. Hipille sen sijaan treenaminen 1-2 kertaa kuukaudessa on ihan tuskaan, se on sen verran uransa alkutaipaleella että kaipaa toistoa ja varmistusta tekemisiinsä. Meillä menee joka treenien alku siihen että kerrataan ja muistellaan vanhoja asioita, etenkin kepeiltä vaaditaan useampi toisto ennen kuin rytmi taas löytyy.
Viime perjantaina meidän rata näytti tältä, yleensä Ali on ollut kanssani ryhmässä treenamassa, mutta koska Hipin kanssa tarvitsen nyt huomattavasti enemmän neuvoja, pääsi se suorittamaan ensin valvovan silmän alla. Vitoselle saakka menikin ihan hyvin, kivasti sain takaaleikattua putkelle, irtosi hyvin. Mutta kepeille ei sitten tahtonut millään osua ensimmäiseen väliin, linja hypyltä vei suoraan toiseen väliin ja jouduin koiraa "tuuppaamaan" melko tökerösti että löysi oikealle linjalle. Keppien jälkeen piti pakkovalssilla kääntää putkelle ja muistaa sen jälkeen jatkaa vielä itsekkin oikeaan suuntaan. Toinen ongelmakohta oli 12-13-14 väli. Jos Hippi irtoaisi hypyille yhtään paremmin olisin saanut sen keinulta lähetettyä hypylle ja siitä putkeen, itse jääden putken väärälle puolelle ja tekemään takaleikkauksen puomille. Mutta kun ei irtoa. Matka keinulta hypylle/putkelle oli oikeasti pitkä, yritin ensin kääntään koiran hypyltä putkeen jääden itse niiden väliin seisomaan, mutta silloin ei ollut toivoakaan ehtiä puomille + blokkasin putken pään aika tehokkaasti. Seuraavana yrityksenä sitten räpellettiin pakkovalssia hypyn ja putken väliin. Itsehän olen todella kömpelö ja hidas joten kiire siinäkin tuli, mutta onnistui se sentään paremmin.    Meillä on irtoamisen kanssa siis ollut ongelmia enemmän kuin tarpeeksi, treenataan tokoa niin paljon että tuo hakee todella herkästi katsekontaktia & palkkaa kädestä. Siksi olinkin erittäin ylpeä kuinka Hips irtosi 16 hypyltä todella kaukaa putkeen ja pääsi itse oikaisemaan huomattavasti, loppusuora päästiin lasettamaan sitten täysiä kun etupalkka oli odottamassa. Käytiin vielä treenien jälkeen tekemässä uusintakierros, siirsin loppu-/alkusuoran hypyt linjaan ja targetin kanssa treenattiin irtoamista. Hyvinhän se lähti kun namit oli odottamassa, vielä kun oppisi muutenkin irtoamaan niin olisi loistavaa.   Epiksissä käytiin Salossa kääntymässä (kirjaimellisesti), kisat ulkokentällä ja itse työskentelin koko päivän ilmoittaumisessa, kaikki voi sitten kuvitella kuinka hanskassa koira oli kun päivän aikana käyty vain yksi pieni lenkki ja ennen kentällä menoa hiukan tokoiltiin. Eilen käytiin TSAUlla Hipin kanssa, olin ilmoittanut sen avoimelle ja mölliradalle. Meni vähän mönkään koska avoin oli ennen möllejä eli sekoilut käytiin vetäisemässä avoimella radalla. HYLlyhän sieltä tuli, puomi veti pientä koiraa puoleensa ja hyllytti juoksemalla sinne ylimääräiset kolme kertaa radan aikana. Mölleissä rata oli helppo ja siihen sitten töppäsinkin, ohjasin huolimattomasti putkelle ja koira sukelsi väärään päähän. Putken jälkeen se sinkosi puomille, vaihteeksi. En tiedä mikä siellä puomilla veti koiraa, ihan hupsuna oli pieni eläin. Vauhtia riitti molemmilla radoilla, hauskaa ainakin riitti :D

Soveltuvuuskoe raunioille käytiin tuhtaamassa pois alta tiistaina (12.5.). Itse etsintä ei jännittänyt yhtään, tiedän että Hippi osaa ja siihen luotan, mutta se kaikki muu olikin yhtä tuskaa. Kokeeseen kuuluu siis etsinnän lisäksi sosiaalisuus ja hallittavuus sekä esteistä suoriutuminen (tunnelin läpi kulkeminen sekä muurin ylitys). Hallittavuudestakaan en ottanut mitään kovin suurta stressiä, siihen kuuluu vain lyhyt (50m) seuraamisosuus jonka aikana ammutaan  ja mikä sekin saa olla vapaata tepsuttelua kunhan koira on hallinnassa sekä 3 minuutin paikallamakuu. Mutta suurin paniikki oli se sosiaalisuus. Vieraiden (noh, yksi tuttu, neljä vierasta) koirien kanssa nökötettiin rivissä ja jokainen koira vuorollaan kulki ohi, kävi tuomaria moikkaamassa ja palasi takaisin riviin.    Ollaan todella vähän päästy treenamaan tätä vieraiden koirien kanssa, siitä ei oikein ole hyötyä että ne samat tutut koiruudet napottaa siinä rivissä. Koe oli arkikoe ja koko päivän oli vettä satanut kuin esterin peestä, vaikka kävin koirat metsään vapauttamassa ei ne oikein innostuneet pimpuilemaan tuolla sateessa. Eli pölövirtaa riitti. Ja sehän purkautui sitten haukkuna. Oma jännitykseni pahensi asiaa varmasti moninkertaisesti, Hippi huusi naama punaisena eikä ottanut rauhoittuakseen. Ei se muille koirille rähissyt vaan paukutti tasaista länkytystä minulle. Noh, parempi se kuin että olisi muille rähissyt. Se on viimeksi syksyllä paukuttanut päätään tuohon malliin, pelkäsin että jatkaa sitä paikkiksessa, mutta ilmesesti pieni lenkki ja rauhoittuminen autossa auttoi ja seuraaminen & paikkis meni hyvin. Itse etsintä vei muistaakseni 1:50 (tai jotain sen suuntaista, alle kaksi minuuttia joka tapauksessa) ja koira työskenteli totisena omana itsenään, ilmaisten hyvin molemmat maalimiehet. Sovessahan maalimiehiä on piilossa kolme, joista kaksi täytyy löytää (ilmaisu ei pakollinen) ja häiriöinä laukaukset (seuraamisen aikana, etsintään lähdettäessä ja etsinnän aikana kerran jos aikaa kuluu niin kauan), lapiomies ("työmies") sekä melu ja savu.

Peruskokeet maastosta ja raunioilta olisi tarkoitus suorittaa elokuussa, olettaen ettei maastoetsinnän kanssa nyt ilmene jotain ongelmia kun jatketaan treenaamista pitkän talven jälkeen. Lauantai ja sunnuntai menee hakuleirillä, saatiin kouluttajaksi Katja Kontu (Tikkujuttu) eli sama ihminen kenen tokokurssilla ollaan käyty. Innolla odotan maastoon pääsyä, uskon että saadaan runsaasti hyviä koulutusvinkkejä tämän viikonlopun aikana.