Onnellinen omistaja

© Miia Vainio-Haapala

Treenaminen ♥ Mikään ei voita sitä hetkeä kun koira silmät kiiltäen, suu leveässä hymyssä häntä heiluen katsoo sinua silmiin onnistuneiden treenien jälkeen. Vaikka nämä ötöt välillä aiheuttaakin harmaita hiuksia niin en silti päivääkän pois vaihtaisi, huonoistakin treeneistä oppii aina jotain.

Vihdoin ollaan taas päästy treenirytmiin kiinni, tuo oikealla oleva kuva on tiistain ilmaisutreeneistä. Videotakin piti olla, mutta kauniisti se kamera koko treenin ajan lämmitti taskussa. Jostain syystä koko porukka nauroi Hipin haalari + töppöset yhdistelmälle, avaruuskoiraksi kutsuivat :D

Otettiin sunnuntain rakennustreeneissä vähän uutta lähestymistä varsinaiseen löytötilanteeseen, maalimiehellä oli käsinami jonka koira sai heti löydettyään ja tämän jälkeen piti vielä ilmaista saadakseen loput purkista. Hipillä on siis toisinaan ilmennyt kuumuessa haukkumista etsintätilanteessa ja pyrittiin nyt poistamaan sen mahdollisuus "pakottamalla" koira maalimiehelle saakka eikä vain ilmaisemaan vaikka haju olisi vahvana. Hyvin se kyllä toimikin. Jätkällä pysyi pakka hämmentävän hyvin kasassa vaikka vuoroa odotellessa se huusi pää punaisena (kaikuu muuten melko hyvin tuollaisessa kolkossa tyhjässä tehtaassa), mutta heti kun lähdettiin liikenteeseen se rauhoittui. Ei edes painellut suoraa päätä niin pitkälle kuin pääsi vaan oli nenä auki heti alussa ja jaksoi todella hyvin tarkentaa. Hippihän etsii tosiaan liinassa rakennuksilla ja raunioilla ihan turvallisuussyistä, se on todella rohkea, ketterä ja peloton että pelkään sen loukkaavan itsensä. Tuli kyllä niin hyvä fiilis noista treeneistä, viimeiseksi kun oltiin kuukausi takaperin treenaamassa ja tuo tuntui siinä välissä oppineen vaikka mitä!

Tänään päästiin vuoden 2015 ensimmäisiin agitreeneihin, molemmat pojat mukana. Alin kanssa oli taas sellaiset treenit että ihan tosissani kyseenalaistin tuleeko tästä koskaan kisakoiraa. Korvat oli kiinni ja nenä auki, vaikka hyviäkin pätkiä saatiin ja etenkin kepit ja keinu sujui tänään, oli silti melkoinen tatti otsassa joinakin hetkinä. Valsseja väännettiin vähän joka väliin tai ainakin yritys oli kova, mutta meni kyllä omaltakin osalta niin räpeltämiseksi Alin nuuskuttelujen takia että fiilis ei kyllä mikään erikoisen hyvä ollut.

Hipin kanssa onneksi meni paremmin. Ensinnäkin sen paikkis on nykyään ihan huippu luokkaa! Se kestää todella kovaa häiriötä ja minun poistumista näkökentästä, ainoa mikä vaatii vielä treenaamista on se jos menen toista koiraa silittämään. Paikoillaan se silloinkin pysyy, mutta ei kyllä hiljaa.

Varsinainen agiliitäminen oli meillä tänään melko vähissä, pari kertaa tehtiin rata yhtenä pötkönä läpi ja muutamaa kohtaa hiottiin vielä erikseen ja kokeilin eri ohjauksia, mutta eniten panostettiin keppeihin. Tänään tapahtui Se, nimittäin Hippi tajusi kepit. Verkot on todella kömpelöt ja suuritöiset laittaa ja kokeilin hieman kepillä jäätä laittamalla pelkät ohjurit. Varmistelin ensin huolella ja laitoin molempiin päihin tuplat ja jokaiseen väliin ohjurin, viimeksi Hippi tuli niiden yli ja ympäri niin että muovit vaan paukkui. Tällä kertaa oli aivan toinen ääni kellossa, ei edes yrittänyt vilahtaa yli, ali tai välistä vaikka poistelinkin ohjureita. Videolla näkyy pari pätkää, ohjureita puuttuu tuossa kohtaa kaksi, mutta loppu ajasta tehtiin pari kertaa täysin ilman ohjureita! Suurin ongelma on varmaan tuon pienen perfektionistin päässä, se kehittää aivan järjettömät kierrokset suuttumalla itselleen kun lihaksisto/tasapaino ja tekniikka ei ole vielä kunnossa hänen mielestään riittävään nopeaan suoritukseen. Ja tuosta mun käden kanssa vispomisesta ei kannata välittää, ärsyttävä jäänne ajalta kun Alille opetin keppejä ihan nenästä vetämällä :D

Katsotaan miten tämä tästä nyt sutjaantuu, mutta näillä näkymin pojat aloittaa kisauransa yhdessä 15.2. kotikisoissa :)