Sen verran pitkä väli viime kirjoituksesta että laitetaan postaukset kahdessa erässä, tähän tulee juttua pelkistä treeneistä. Agitreeneistä oli Hipin kanssa kolmen viikon tauko omien menojen vuoksi, Alilla tauko venyi neljään viikkoon pienen jumituksen vuoksi.
Pekotreeneissä ollaan käyty Hippiäisen kanssa ihan normaalisti (paitsi eilen ei oltu, selitän paremmin tuossa toisessa yleisluonteissa postauksessa yllä) ja ilmaisu on meillä edennyt hurjaa vauhtia. Edelliskerralla otettiin niin ettei Hippi nähnyt mihin ukot meni eli ekaa kertaa raunioilla yhdistettiin ilmaisu varsinaiseen etsintään. Hippihän on ollut liinassa nyt viimeiset kolme kertaa kun ollaan opeteltu vähän rauhoittumaan. Ja lisäksi ukot oli vielä suhteellisen pienessä tilassa mihin Hipin piti myös tunkeutua, parissa piilossa alusta oli myös epätasainen. Haukku irtosi hienosti, epätasaisella alustalla kesti hiukna löytää hyvä asento ja rytmi, mutta varma ilmaisu siltikin irtosi. Viime kerralla olikin sitten jo paljon varmempi itsestään, ilmaisi varmalla haukulla vaikka maalimies oli "hyllyn" päällä mihin Hippi ei itse mahtunut vaan joutui kurottamaan nähdäkseen maalimiehen eli ilmaisi siis takajaloilla seisten. Pikkuhiljaa varmaan aletaan ottamaan umpipiiloja, aloitellaa roskiksista mistä jätetään kansi raolleen eli ensin maalimies kuitenkin hiukan nähtävissä ja jatketaan sitten siitä.
VPK:laisten kanssa yhteistä rauniopäivää vietettiin 1.11., paikalla oli useampi kymmenen nuorta ja aikuista vapaapalokuntalaista, meitä VSPK:laisia oli hurjat 4 ihmistä paikalla :D Noh, eipä siinä mitään, päivä ei venynyt mitenkään tuhottoman pitkäksi ja kokemuksista rikastuttiin. Alkuun oli huomiovaatteissa kulkevat ihmiset vähän jänniä ja niitä piti haukkua, kunnes Hipa huomasi että niiltä saakin nannaa - ongelma kadonnut! Päästiin (tai Hippi pääsi) ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä tuntuu roikkua valjaissa kun se VPK:laisten avulla nostettiin ja laskettiin n. 3 metriä syvään kaivoon ja sieltä ylös. Hämmentävän rauhallisesti se killui narun jatkona, kaivon pohjalla teki pienen tarkistuskierroksen jos siellä joku olisi vastaanottajasedän lisäksi ollut.
Tässäpä Hippiäisen treenivuoron (7.11.) ratapiirros, olin itse jotenkin totaalisen jäässä eikä ohjaus kulkenut sitten yhtään, varsinkaan alku.Hipillä ei noista pimeistä putkikulmista hirveästi kokemusta ole ja vielä kun se tuli sata lasissa kohti ja yritin sitä kääntää niin eiän siitä mitään tullut. Näin jälkiviisaana ihmettelen miksen vaan käskyllä sitä hidastanut? Noh, eipä tuo nyt muutenkaan kauhean mallikkaasti sujunut. Rataa ei suoritettu ihan piirroksen mukaisesti, puomin alla oleva putki ja kepit jätettiin pois sekä 9 hyppy hypätttiin suoraan puomilta eikä takaakierrolla. Parista kohdasta olin kyllä todella ylpeä! 6-7-8 saatiin sujumaan todella kauniisti ja sulavasti, Hipillä on niin pienet käännökset että 7-8 siirtymä näytti ainakin omaan silmään todelta hyvältä kun on tottunut niihin Alin parin metrin lenkkeihin. Toinen pätkä oli tuo lopun suora, ollaan alusta asti panostettu kontakteihin ja etenkin keinuun niin paljon että nyt saa kyllä olla varsin ylpeä tämän hetkisestä tasosta. Alla vielä video erillisestä keppitreenistä, edellisestä kerrasta tosiaan se kolme viikkoa väliä ja verkkoja puuttuu kolme.
Possu pääsi viime perjantaina pitkästä aikaa treenailemaan ryhmätreeneihin ja oli kyllä varsin kivassa vireessä. Kiirehän mulle tuolla radalla tuli varsinkin kun A:n jälkeen piti kepeille päästä jotenkin fiksusti. Kepit sujui kyllä hyvinkin kivalla temmolla ja keinussakaan ei ollut mitään ongelmaa. Ja onhan se nyt kiva treenata tuollaisen koiran kanssa pitkästä aikaa kunnolla millä on jo kaikki esteet ja käskyt paljon paremmin hallussa ja se osaa mm. irtoamisen jalon taidon. Erityisen kivasti sujui 11-14 välit koska pystyin A:lta lähettämään hypylle ja lähteä itse jo juoksemaan kohti 14 hyppyä koska 13 kurvasi vähän väkisin putkeen. Ja putkelle sain tehtyä persjätön!
En muista olenko täällä maininnut, mutta tammikuun lopussa startataan tosiaan Possun kanssa virallisissa ensimmäistä kertaa. Teknisestihän me ollaan oltu kisavalmiita jo oikeastaan koko vuosi, henkisesti ei kyllä vieläkään olla joten saas nähdä miten menee, tuo kun ottaa kovin herkästi itseensä minun hermoilemisestani. Eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Kolme starttia otetaan ja jos edes yhdeltä saataisiin tulos olisin tyytyväinen. Ainakin parit epikset ja tietty ahkeraa treenailua vielä pari kuukautta ja sitten ollaan jännän äärellä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti