Isäni kävi vihdoin ja viimein asentamassa meille sälekaihtimet ikkunoihin, meidän olohuoneessa on todella isot ikkunat ja näkymä suoraan parkkipaikalle eli näkösuoja oli tervetullut. Aikaisemmin ollaan vedetty verhoja vaan eteen, mutta koirat käy yleensä ne pään kanssa tönimässä pois. Ihan uskomaton muutos kyllä taphatunut nyt tässä vuorokauden aikana, turhat puhinat ja pöhinät jääneet pois kun eivät kuitenkaan pääse katsomaan ikkunasta ulos, päivisin tietty kaihtimet auki, mutta heti kun hämärtää vedettiin kiinni ja koko illan olleet koirat hiljaa. Yllä olevassa kuvassa näkyy Rexin tämän hetkinen aivotyö, tiukasti tuijottelut tuota verhoa, ei tiedetä mitä näkyy.
 |
| Miimiin surkuilme, pojat keskeytti päikkärit riehumisella. |
Itse tykkään askarrella kaikki vaatteet ja varusteet koirille itse, mutta nyt sattui arpaonni suosimaan ja voitin Hurtan Summit Parka sadetakin Kuono.fi:n arvonnasta. Ja pakko nyt kehaista hiukan Hurtan kehitystyötä! Millan mukana tuli meinaan Hurtan Outdoors malliston toppatakki ja se on kyllä niin surkea ilmestys kuin olla ja voi. Lavat jää paljaiksi, reunat on todella kovat ja hankaavat, turkiskaulus näyttää hyvältä, mutta ei palvele käytössä ja takaosa jää lian ylös ja lepattaa muutenkin hassusti. Tässä uudessa takissa on melkein kaikkeen tullut parannus. Jalkojen ja kaulan reunoissa on pehmeää, joustavaa kangasta eli se on tällaisella herkkä hipiäisellekkin mukava päälle, kauluskin on nyt varsin käyttökelpoinen. Ainoa miinus tulee edelleen tuosta takaosasta. Vaikka selän päälle lisätty säätämahdollisuus (selänpituuden säätö) onkin erinomainen, jättää takki silti reiden isot lihakset paljaiksi ja takki lepattaa hieman. Mutta on kyllä käyttökelpoinen takki, Alilla kun ei omaa sadetakkia olekkaan kun Hippi sen on perinyt (tosin Hipilläkin säädöt ihan tapissa jo...).
Treenailut on nyt keskittyneet taas vaihteeksi Hippiin, Possun ja Millan kanssa ollaan kotona aloitettu pari uutta temppua opettelemaan, mutta kaikki "vakava" homma tehdään Hipin kanssa. Rauniolla ollaan uuden ryhmän kanssa kahdet treenit, onneksi taas ihan älyttömän mukavat kouluttajat ja treenikaverit. Hipillä on (taas) vauhtia kertynyt raunioille, seuraavissa treeneissä pääsee liinan jatkoksi jos hiukan saisi jotain tolkkua siihen etsimiseen. Tai siis etsimisessä ei ole ongelmaa, töitä se tekee hyvin ja ukot löytyy, vauhtia vaan on aivan liikaa raunioille.
Pojat pääsi perjantaina vähän rallattelemaan, Possu sanan varsinaisessa merkityksessä. Tehtiin meinaan pelkästään neljää estettä joiden kanssa treenasin valsseja ja takaa kiertoja, kädessä koko ajan lelu. Ja Possuhan teki! Sillä pysyi todella korkea vire koko ajan ja silti kuunteli käskyjä, jäi kyllä hyvä mieli niin itselle kuin varmasti koirallekkin tästä treenistä :)
Hipan kanssa tehtiin sitten oheisen piirroksen rataa, tosin jätettiin kepit välistä eli hypyltä suoraan pussille. Ja vitsi että oli taitava kakara! Kerran räpellettiin läpi kun oli vaikeita käännöksiä (mm. 6 putken sisäänmeno ja seiska putke ulostulo kun olin "selän takana", mutta toisella kerralla olen ihan varma että Hippi ehti jo oppia radan. Niin näppärästi kaikki käännökset tapahtui, kontaktitkin muisti ottaa. Ongelmia oli lähinnä omassa hätiköimisessä, ysi putkelta kun piti tulla hypylle niin en malttanut jäädä koiraa odottamaan koska oli kiirekiire niin piti hiukan jäähdytellä omaa päätä että maltoin seistä riittävän kauan paikoillani. Toinen oli 14-15-16 jossa tarkoituksella halusin harjoitella takaa leikkausta (meillä ollut ongelmia Hipin irtoamisessa) ja tässä huimasi Hipin epävarmuuden radalla vielä. Nimittäin jos jätin sanomatta "hop" niin Hippi ei ottanut hyppyä vaan koukkasi puomille (oli siis juoksemassa hypylle, mutta koukkasi juuri ennen loikkaa). Loppuun saatin kyllä niin hieno rata että hymyilin kuin naantalin aurinko :D
Keppitreeniäkin tehtiin, harmi vaan etten muistanut videota ottaa. Ilmeisesti kepittelystä on tullut kakaran mielestä todella hauskaa, päästeli sellaisia pieniä kiljahduksia kun kävi niin ylikierroksilla. Otettiin tällä kertaa taas yksi verkko lisää pois, nyt oli keskellä yksi täysin avoin keppiväli mikä piti ilman verkon apua hakea. Ei ehkä ollut se paras mielentila koiralla treenata uutta, mutta saatiin me onnistunuttakin tekemistä. Alussa otettiin samaa kuin viimeksi ja hienosti meni, seuraavaksi kun otin kolmannen verkon pois totesi Hippi että kiitti helpotuksesta, nyt voi juosta lujaa vaan läpi tuon keskikohdan ja jatkaa pujottelua. Se ihan selvästi osasi hakea sen välin itse kunhan sai kerättyä hermonsa, mutta välillä meni kyllä ihan yli, pari kertaa jopa hyppäsi verkon yli kun ei malttanut tehdä loppuun. Onnistuneisiin suorituksiin molempiin suuntiin lopetettiin, katsotaan lähteekö pyörät pyörimään tässä viikon aikana kakaran päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti