Lahjattomat reenaa

Putki & A hiukan hassussa asennossa kuvassa kun
ohjelma ei antanut vääntää putkea riittävän mutkalle.

Eli me treenataan. Kovin. Alilla oli ainoana perjantaina treeneissä mukana kun Hipiltä niksahti varvas perjantain laidunriekkuloissa ja hyytävän tuulen takia en uskaltanut Millaa ottaa kun sillä menee selkä niin helposti jumiin. Ja ei muuten ollut yhtään Alin päivä. Lähtöön se jäi, renkaan hyppäsi, mutta sitten lähti huitelemaan omiaan. 6 kertaa palautin kantaen lähtöön ja kun perseily jatkui laitoin pannan kaulaan ja mentiin hetkeksi sivuun keräilemään siksi aikaa että toinen koirakko suoritti. Mietintä auttoi, päästiin ihan rataa tekemään.

Eka kerta meni räpeltäen läpi, mutta kun Alilla oli radan jälkeen kierrokset kohdillaan niin seuraavat sujui jo ihan kohtuu hyvin. Pahimmat pattikohdat meillä oli 13-14 putki puomi koska Ali tarvitsee vielä niin paljon tukea kepeillä etten pääse juurikaan irtoamaan eli minulla tuli todella kiire. Laitettiin puomin nousupäähän siiveke Alia ohjaamaan kun alkoi oikomaan kesken  nousua ylös. Toinen oli 16-17-18-19 koska en millään luottanut koiraan riittävästi vaan aina juoksin ihan pirun pitkälle putkien väliin enkä sieltä ylläri sitten enää ehtinyt ohjaamaan renkaalle. 

Olin kyllä loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen Alin suoritukseen vaikka aluksi meinasi hermo mennä perseilyn kanssa. Täytyy nyt jatkossa kokeilla nostaa lelulla kierookset juuri ennen radalle menoa jos koiran kiinnostus pysyisi minussa.

 

Vieras halli, vieraat treenikaverit, pätevä kakara!

Lauantaina lähdettiin hetken mielijohteesta Hipin kanssa brassiyhdistyksen toko-/näyttelytreeneihin, henkisesti valmistauduin siihen että jätkä huutaa suoraa huutoa ja hyvällä tuurilla päästään tekemään jotain maahan, istu tmv. perusjuttuja, mutta kakarapa päätti yllättää! No okei joo, kyllähän se päätään aukoi jonkun verran, mutta heti kun alettiin tehdä niin tehtiin täysillä. Paikka oli täysin vieras, samoin treenikaverit (oli 2 ehanaa brassinarttua ja 2 isoa seropia) ja silti Hippi pysyi esimerkiksi paikallaan makuussa todella kovassa häiriössä (ohittavia koiria, toisten koirien kutsumista ja innostamista, muut koirat leikkivät ja minä sain jopa käydä keskustelemassa toisen ihmisen kanssa) ja jätkä nökötti kuin tatti kakassa. Käytiin myös muistelemassa miten pöydällä käyttäydytään koska myönnän etten ole sitä pentunäyttelyn jälkeen treenannut yhtään, mutta hyvin se sujui edelleen. Hallissa oli myös pitkään kaipaamani peili ja olin todella yllättänyt että Hippi piti kontaktia seuruussa vaikka itse nostin katseeni. Nyt alkaa tottelevaisuusosuus olemaan hanskassa pelastuskorien sopivuustestiin, vielä kun päästäisiin yli mörköilystä niin stressitaso laskisi huomattavasti.

Loppuun vielä rallittelupätkä tiistailta, Hippi haalarissa, Milla pinkissä takissa ja Alilla sini-musta pusero.